Blogi

Minun on ilo ilmoittaa, että jatkossa minulla on aikaa enemmän näkijän työlle. Tämä on ihan loistavaa ja olen siitä todella innoissani!
Voin palvella teitä entistä nopeammin. Tämä on hieno juttu sillä tiedän, että odottajan aika on erityisen pitkä kun odottaa tärkeää viestiä henkimaailmasta.

Mukavaa on myös, että päivät viilenevät, tulee tuulista ja värikkäitä syksyn lehtiä alkaa näkyä yhä enemmän. Värien moninaisuus kompensoi auringon valon vähenemistä ja kehomme on helpompi asettua uuteen vuodenaikaan.

Lämmin halaus sinulle ystävä.

Mitä vapaus nyky-yhteiskunnassa on? Sitä että saat valita mitä opiskelet, mitä syöt tai mitä laitat päälle? Sitä että et ole velkaa kenellekään vai sitä ettet omista mitään? Vapautta on niin monenlaista. Se on puhuttanut minua lähipäivinä hyvin paljon. Päällimmäisenä tällä hetkellä influenssarokotteen ottaminen. Meille terveydenhuotoalalla työskenteleville se on monille pakollinen. En lähde tässä analysoimaan kannattaako sitä ottaa vai ei, mutta oletko vapaa jos sinun täytyy ottaa rokote halusit tai et.

Myös ajan ”myyminen” sitouttaa. Myyn aikaani työnantajalleni x-määrällä rahaa. Ja omaa aikaani myyn asiakkailleni samoin. Raha onkin sidoksissa vapauteen hyvin monesti. Jos sinulla on olemassa pääomaa voit tehdä ”vapaammin” valintoja elämäsi suhteen. Raha ei sido tai rajoita sinua.
Ajatusleikkinä minusta olisi mukava haastaa myös sinut ajattelemaan mitä valintoja tekisit toisin jos raha ei sitoisi sinua ja olisit täysin vapaa tekemään päivittäiset valintasi? Uskon että päivämme olisivat melko erilaisia normaaliin arkeemme verrattuna.

Vapaus ajatella asioista eri tavalla ja opituista rajoitteista vapautuminen ovat myös erittäin mielenkiintoisia asioita. Olen tietoisesti halunut laajentaa ajatteluani kykyjeni mukaan. Mieltämme on rajoitettu lapsesta saakka. Niin pienissä asioissa kuin suuremmassakin mittakaavassa. Erilaiset käyttäytymismallit, roolijaot jne ovat tietyllä tavalla rajoittamista. Toki tietyt normit tulee olla. Kyllä maailma olisi aika kaoottinen paikka ilman normeja ja tiettyjä lainalaisuuksia. Toisaalta minua henkilökohtaisesti ärsyttää erityisesti tiedon rajoitettu saaminen. Se, että meille annetaan rajoitettu määrä informaatiota ja mielemme yritetään pitää hyvin rajattuna ja hallittuna. Välillä törmään jopa henkisissä piireissä kyseenalaistamisen vastustamiseen. Minusta on ihanaa, että voin olla niin vapaa, että saan kyseenalaistaa ja pohtia asioita eri näkökulmista. Vieläkin erilaisen näkemyksen osoittaminen koetaan arvostelemiseksi. En haluaisi koskaan ajatella että mielipiteet ovat eri arvoisia.

Minulle annettiin mahdollisuus osallistua Enbuske, Veitola & Salminen ohjelmaan eläinkommunikoinnin merkeissä. Minulta olisi haluttu kysyä mitä mieltä Lennu koira on presidenttiparimme vauvauutisesta. Pohdin asiaa monelta kantilta. Kuitenkin minulle tuli heti tunne että en voi tehdä tulkintaa täysin puhtaasta sydämestäni. Motiivit tuntuivat vääriltä vaikka aihe olikin mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Minulla on onneksi vahva yhteys henkimaailmaan ja sain selkeän vastauksen siihen, että minun ei pidä ohjelmaan lähteä. Toisten ihmisten asioita ei saa kysyä ilman heidän lupaansa. Toisaalta egoni nosti vahvasti päätään ja suorastaan huusi minulle siitä miten olisin saanut julkisuutta yritykselleni ja sitäkautta asiakkaita. Miten helppo ihmisen olisikaan erehtyä näissä tilanteissa! Onneksi olin egostani vapaa ja pystyin tekemään sydämeni kautta oikean valinnan enkä ohjelmaan mennyt. Niinkuin ystävänikin sanoi: kyllä henkimaailman kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä.

Onko egon ääni vapaan ajattelun vastakohta? Onko se rajoitin joka yrittää saada meidät pysymään aisoissa haaveidemme ja toimintojemme suhteen? Onko oma egoni ohjelmoitu nostamaan nimenomaan minulle osoitettuja ”vääriä” ajatusmalleja esiin aina uudelleen ja uudelleen? Ikäänkuin kokeillen kompastuisitko tähän kiveen vielä kerran vai huomaatko että se kannattaa kiertää. Enkä halua nostaa egoa pelkästään negatiivisena asiana esille. Ilman negatiivista ei ole positiivista. Egon olemassaolo lienee siis selvästikin hyvä asia, mutta edelleen huomaan palaavani asetteluun jossa mietin onko se ego vapaan ajattelun vastakohta? Jos egoa ei olisi mihin pohjaisin valintani. Tekisinkö ne aina sydämeni kautta. Näitä asioita on todella mielenkiintoista pohtia.

Ihanaa syksyä juuri sinulle ystävä <3 Riina

Ihana kevätaurinko on hellinyt meitä jo useina päivinä ja se saa ainakin minussa aikaan positiivisen vireen. Tulee uusia ideoita, uutta energiaa tehdä asioita ja ottaa vastaan uusia haasteita. Aurinko saa mielen kääntymään kevääseen ja kasvun aikaan.

Muutosten tuulissa keho tarvitsee extra huomiota osakseen. Muistakaa juoda puhdasta vettä, syökää puhdasta ruokaa, nauttikaa raittiista ilmasta ja antakaa itsellenne aikaa kuunnella sisintänne. Levätkää silloin kun olette väsyneitä ja vipeltäkää eteenpäin silloin kun teillä on paljon energiaa. Tehkää kaikki kuunnellen omaa kehoane. Omaa rytmiä ja syvintä sisintänne kuuntelemalla pääsette hyvin kosketuksiin oman sisäisen viisautenne kanssa, alatte toteuttaa omaa sielunsuunnitelmaanne ja asiat alkavat sujua kuin itsestään. Elämä soljuu eteenpäin vaivattomasti ja tunnet voimakasta luottamusta siihen että kaikki on hyvin ja kaikki järjestyy parhain päin.

Oikein positiivista ja seesteistä päivää juuri sinulle ❤️
~ Kaikki on hyvin ja kaikki järjestyy parhain päin ~

Riina

Halusin kirjoittaa teille näkijän työn haasteista. Siitä minkälaisten asioiden kanssa painin tehdessäni näkijän työtä.  Olen mielestäni palveluammatissa. Haluan että asiakkaani ovat tyytyväisiä ja saavat vastinetta rahalleen. Raha itsessään on ollut eettisesti kyseenalainen asia minulle. Voinko veloittaa auttamistyöstä? Tämän asian olen jo itselleni selvittänyt ja olen sinut sen kanssa että raha on vain energiaa ja on oikein ottaa työstäni palkkaa.

Haasteet tällä hetkellä ovat siinä saako asiakas sitä mitä toivoo saavansa. Onneksi asiakkaani ovat yleensä hyvin tyytyväisiä saamiinsa viesteihin, mutta joskus joku olisi toivonut enemmän tai lähinnä tarkemman vastauksen.  Jos asiakas toivoo kaikkiin kysymyksiinsä aukottomaan vastauksen niin aina sitä ei saa. Henkimaailma ei pureskelee ongelmiamme valmiiksi ja anna meille valmiita ratkaisuja pohtimiimme kysymyksiin. He antavat ohjausta ja vinkkejä miten pystymme itse ratkaisemaan ongelmamme ja pääsemme asioissamme oikeaan suuntaan. Kylläpä elämä olisikin helppoa jos tiukan paikan tullen voisi vain kysäistä oikean ratkaisun ongelmaan henkimaailmasta

Pelko on istutettu meihin ihmisiin hyvin syvälle.  Pelko rajoittaa ja sulkee meitä. Se on myös esteenä kehitykselle. Kuitenkin se nostaa päätään sitkeästi asiassa jos toisessakin. Kaikilla on omat pelkonsa. Joku pelkää hämähäkkejä, toinen hylkäämistä, kolmas toisia ihmisiä jne.

Mistä pelko syvimmillään tulee? Mitä sen takana on?

Pelkojen takana on mielestäni aina tunteet. Yritin miettiä eri pelkoja ja sitä löydänkö jonkin pelon jonka takana ei olisi tunteita. En keksinyt. Loppujen lopuksi siellä taustalla on aina jokin tunne. Toisaalta tunteet on niitä joiden kautta opimme. Kanavoidessani minulle nostetaan usein esiin se miten tärkeä on miettiä miltä eri tilanteissa tuntuu ja pohtia mitä juuri se tunne minulle kertoo siinä hetkessä. Unelmia luodessakin on tärkeä tuntea miltä haave todellisuudessa tuntuu sisälläsi. Näin viet se alitajuntaasi ja universumi alkaa työskennellä sen eteen.

Eli onko pelko kuitenkaan negatiivinen asia? On varmasti jos annat sen rajoittaa itseäsi. Itsekin olin sulkenut itseni henkimaailmalta pelon vuoksi pitkäksi aikaa. Lapsena pelkäsin kun joku kertoi yliluonnollisesta asioista enkä voinut kuvitellakaan että ottaisin yhteyttä henkimaailmaan. Pelkäsin liikaa.  Sisimmässäni tiedostin että henkimaailma on totta ja tiesin myös etten ollut vielä valmis sitä kohtaamaan. Niin vain tuli sekin päivä että olin siinä pisteessä kehitystäni että oli aika aukaista ovet henkimaailmalle. Kaikella on aikansa ja paikkansa, niinhän sitä sanotaan.

Kaikkia pelkoja ei tarvitse kohdata, mutta ehkäpä on hyvä aika ajoin kääntyä omia pelkojaan päin ja kuulostella joko olisin kehittynyt niin että olen valmis kohtaamaan tämän asian. Pelot ovat sisäisiä varjojamme jotka opettavat meitä itsestämme. On hyvä muistaa, että me olemme  aina se joka päättää miten pitkälle sisäisiä pelkojamme haluamme mennä.

Pelko on tunne joka myös suojaa meitä. Se kertoo milloin on hyvä pysähtyä miettimään olenko valmis kohtaamaan asian jota pelkään. Aina kohtaaminen ei ole järkevää. Pelko kertoo missä rajamme menevät ihmisinä. Korkeammilla tasoilla ei pelkoa enää ole joten on ainutlaatuista saada kokea sekin tunne tässä elämässä.

Tavallaan haluaisin kirjoittaa että ei ole mitään pelättävää jne, mutta sehän olisi huijausta. Meitä ihmisiä pelottaa moni asia ja sehän onkin ihan hieno juttu. Opitaan siitäkin tunteesta se mitä olemme valmiit oppimaan ja kehitytään sieluina taas eteenpäin. Mahtavaa! Minähän alan innostui tunteesta nimeltä pelko

Henkimaailma halusi minun kirjottavan mielikuvituksesta ja sen aktivoimisesta. Mielikuvitus on yksi tärkeä väylä mitä kautta henkimaailma meille kommunikoi. On tärkeää vapauttaa mieli niin että se voi ottaa vastaan viestejä  joita henkimaailma välittää.

Mitä tarkoitan tällä mielen vapauttamisella? Tarkoitan sitä, että painumme helposti unenomaiseen tilaan jossa emme anna mielemme olla aktiivisesti avoinna. Tähän liittyy olennaisesti ulkoisten ärsykkeiden tulva jonka kohtaamme jokapäiväisessä elämässämme. Elämme ärsykkeiden ristitulessa joka mielestäni tukahduttaa oman mielikuvituksen käyttöä.  Mielikuvituksen käyttö vaatii aikaa. Se vaatii pysähtymistä jatkuvasta suorittamisesta ja hiljentymistä.

Taiteellisesti suuntautunut mieli avautuu helposti mielikuville. Silloin mielikuvitusta on helppo virkistää ja aktivoida musiikin tai vaikkapa piirtämisen avulla.  Se on sille luontaista ja väylä löytyy helposti. Miten aktivoida sellaista mieltä joka ei ole luontaisesti taiteellinen?  Henkimaailma antoi minulle vinkkejä joilla tällaistakin mieltä voisi aktivoida ja herkistää huomaamaan sieltä tulevat viestit.

Tee asoita eri tavalla kuin ennen. Kävele töihin eri reittiä, pue päälle väärä jalka ensimmäisenä, tanssi, kuuntele tai soita musiikkia. Pääasia on että ravistelet itsesi arjen rutiineista jotka vaivuttavat sinut unenomaiseen tilaan.  Tämä unenomainen tila on juuri se tila mihin negatiivinen eliitti meidän toivoisi vaipuvan. Silloin emme ole hereillä kuulemaan henkimaailman viestejä ja ohjausta emmekä näe myöskään ympärillämme tapahtuvia asioita kirkkaasti. Uusia asioita tekemällä kuljet silmät auki. Tapaat uusia ihmisiä. Näet asioita eri tavalla. Ehkäpä asenteesikin on positiivisempi jos lähdet tarkoituksella seikkailemaan ja repäiset itsesi rutiineista irti.

Olen vakuuttunut siitä, että hereille ravistelu tekee kaikille hyvää. Se auttaa näkemään selvemmin. Se auttaa pääsemään yhteyteen sisälläsi olevan viisauden kanssa.  Se auttaa sinua kokemaan maailman ympärilläsi niin ettet vain ajaudu päivästä toiseen.   Eikä mitenkään vähäisimpänä asiana se antaa meille mahdollisuuden kuunnella mitä henkimaailmalla on meille sanottavaa.

Herätys ystävät, herätys

Minulle annettiin tehtäväksi muistuttaa meitä ihmisiä kohtaamisista.  Siitä miten tärkeää aito toisen kohtaaminen on.

Meille ihmisille ”silmät auki” kulkeminen on hyvin vaikeaa nykymaailmassa. Voi mennä päiviä ilman todellista toisen ihmisen kohtaamista. Miten helppo on tuijottaa kännykkää vaikkapa kävellessä kaupungilla tai kotona ollessa katsoa televisiota tai räplätä tablettia. Todelliset kohtaamiset jäävät helposti hyvin vähälle.

Olen tehnyt kohtaamisten suhteen ihmiskokeita

Usein kanavoidessani saan sanat: asiat järjestyvät parhain päin tai kaikki järjestyy. Tämä saattaa tuntua kliseiseltäkin joskus, mutta asiassa on kyllä vinha perä. Olen saanut todistaa taas omassa elämässäni sitä miten todellakin olemme vahvassa ohjauksessa ja meitä tuetaan juuri niin paljon kuin haluamme henkimaailman puolelta.

Tämän viikonlopun aikana olen saanut huomata miten ihana voimavara meillä henkisen tien kulkijoilla on toisistamme. Miten mahtava tukiverkko meillä onkaan! Kun on huolia, voimme soittaa toiselle, pyytää viestiä, energiahoitoa tai vaikkapa kuntoutusta. Apua saa aina ❤️
Toisaalta olen nähnyt myös kolikon toisen puolen. Joutuminen henkisen ihmisen hylkäämäksi tuntuu kolmin kerron kamalammalta kuin mikään muu. On surullista huomata miten maalliset asiat saavat meidät joskus käyttäytymään egoistisesti. Henkistä tutkimusmatkaansa tekevien kesken huomaa samoja itsekkäitä ja itsepäisiäkin toimintamalleja kuin muidenkin. ”Tietenkin!” – ajattelen nyt kun asiaa kirjoitan. Tietenkin meillä on käytössä koko maallinen tunteiden kirjo. Ja tietenkin aika ajoin joudumme kohtaamaan näitä vaikeita tunteita.  Näitä asioitahan olemme nimenomaan tulleet tänne oppimaan. Näitä vaikeita tunteita. Silti tuska on käsinkosketeltavaa ja siitä on vaikea olla kiitollinen.

Uskon silti, että henkisesti valveutuneella ihmisellä on voimakkaampana tarve harmoniaan ja asioiden läpikäymiseen perin pohjin. Niin, että hampaankoloon ei jää mitään. Niin, että hankala asia on oikeasti kohdattu, käsitelty ja hyväksytty. Meillä on ihana piru siellä olkapäällä joka muistuttaa että ” haluatko oikeasti tämän asian vuoksi tulla tänne taas uudelleen…ja uudelleen ja uudelleen

Kesäkiireet on ohitse ja on aika palata ihanaan arkeen.  Mitä enemmän henkisten asioiden  kanssa teen töitä sitä voimakkaammin tunnen haastetta palata työhöni synnytyssaliin. Älkää käsittäkö tätä väärin. Rakastan kätilön työtäni, tunnen kiitollisuutta siitä, että saan olla syntymän ihmeessä mukana. Sairaalan talouspaineet kuitenkin ovat muokanneet työnkuvaani paljon enkä voi toteuttaa työtäni niin hyvin kuin haluaisin. Tehokkuus talloo alleen mahdollisuuden olla se kätilö  joka haluan olla jokaiselle perheelle. Hetkittäin kun on rauhallista se kyllä onnistuu ja silloin nautin työstäni suunnattomasti.

Niinkuin jo totesin, henkisyys on nostanut minussa esiin puolen joka haluaisi muuttaa arkeani suuntaan jossa saisin toteuttaa vahvemmin itseäni. Haluaisin auttaa enemmän ihmisiä löytämään omat henkiset voimansa. Tukea henkisen kasvun tiellä niitä jotka haluavat siihen apua. Olla käytettävissä mahdollisimman monelle. Arjen oravanpyörä syö mielestäni liikaa aikaa tältä työltä.

Olen saanut useaan kertaan henkimaailmasta vinkkejä mihin suuntaan nyt kannattaisi katsella. Nyt on kyse siitä lähdenkö kulkemaan sitä kohti minne minua ohjataan. Varovaisia askeleita olen jo mielessäni tehnyt ja päättänyt että kun tilaisuus nostetaan eteeni, en siitä kieltäydy. Aika mahtavaa! Olen innoissani asiasta jota ei ole vielä edes tapahtunut mutta luotan että kaikki tapahtuu juuri silloin kun niiden kuuluukin tapahtua

Olin  Kuopion henkisen seuran keskusteluillassa jossa puhuimme esimerkiksi henkisen kasvun opiskelusta. Todella mielenkiintoinen aihe joka jäi mieleeni pyörimään.

Kaikkeuden ymmärtämisen keskellä ihminen kaipaa vahvistusta ja tukea omille ajatuksilleen. On hyvin tyypillistä epäillä itseään ja uskomuksiaan  (ego). Jos kokee hankalaksi intuitioon luottamisen, henkioppaan kanssa keskustelemisen tai muunlaisen konkreettisen kommunikoinnin henkimaailman kanssa voi tarvita vahvistusta joltakin joka pystyy kommunikoimaan henkimaailman kanssa. Itse sain viestien vastaanottamisen lahjan hyvin varhaisessa vaiheessa henkistä kehitystäni. Tämä on tukenut ja vahvistanut käsitystäni maailmankaikkeudesta. Uskon, että pitää olla erityisen vahva uskoakseen johonkin saamatta siitä mitään konkreettista tietoa.

Luulen kuitenkin, että joskus henkisillä kursseilla käyminen voi kääntyä henkisen kasvun , hmm, ei ehkä esteeksi, mutta jarruksi kuitenkin.  Minulle yhteys henkimaailmaan avattiin sieltä käsin enkä kerennyt sitä kaipaamaan tai opiskelemaan etukäteen. Tämä lienee ollut tavallaan siunaus. Erilaiset kurssit ovat mahtava paikka keskustella henkisistä asioista ja kokemuksista. Siellä voidaan kertoa ja opettaakin joitakin tekniikoita joiden avulla joku on saanut esim avattua kolmannen silmänsä tms.  En kuitenkaan jaksa uskoa että sama kaava pätee meihin kaikkiin ja toisen tyyli tehdä asioita saattaa jopa sekoittaa omaa avautumista.Tyyleistä voi kuitenkin saada vinkkejä mitä kautta omaa tapaansa voisi lähteä etsimään ja kokeilemaan. Tästä olen tainnut kirjoittaa aiemminkin joten ei siitä sen enempää.

Tärkeintä olisi uskaltaa olla itsensä kanssa. Löytää oma tapansa avata itsensä. Haluaisin kertoa oman kehoni tunteen (nimenomaan fyysisen tunteen) siitä kun aukean viestejä vastaanottamaan. Näin se          tapahtuu:

Yleensä istun, kasvatan juuret ( tämä tuntuu siltä kuin selkärankani kasvaisi lattian ja lattian alla olevien maakerrosten läpi). seuraavaksi käännän/pyöräytän energiani nurinpäin ( tämä tuntuu ikäänkuin aurani energioiden kääntämisenä niin etten hehku ulospäin vaan edestakainen energia kulkee alhaalta ylöspäin pääni läpi ja takaisin)  Tunnen myös miten silmäni kääntyvät katsomaan ns toista maailmaa ( tämänkin tunnen fyysisissä silmissäni hetkellisenä paineensa joka sitten helpottaa ja silmät muuttuvat kevyiksi) . Ulkomaailma häipyy taustalle ja yhteyteni on henkimaailmaan päin avoin.

Näin siis minun kohdallani yhteyteen pääseminen tuntuu fyysisessä kehossani. Minusta olisi mielenkiintoista kuulla miten muut tuntevat kehossaan itsensä aukaisemisen.

Vuoden alussa minulle esittäytyi uusi henkioppaani, Aurora. Ensitapaamisen jälkeen minä ajattelin että nyt oppimisesta tuleekin nopeaa ja helppoa. Hah, miten väärässä olinkaan. Kaikki on jotenkin todella erilaista. Sitä on vaikea selittää, mutta yritän.

Otin tänään pitkästä aikaa viestin itselleni ja mikä ihana yllätys minua odottikaan. Minulle esittäytyi uusi henkiopas joka kertoi tulleensa auttamaan minua henkisellä tielläni. Valtava onnen ja kiitollisuuden tunne valtasi minut. Henkiopas ilmoitti nimekseen Aurora. Todella kaunis nimi! Lyhyesti kerrottuna hän kertoi viestissä näyttävänsä minulle asioita joissa saan kehittyä. Hän kertoi myös näyttävänsä minulle oppitilanteita joiden avulla pääsen ottamaan askeleita eteenpäin henkisellä polullani.

Tunnen suurta kiitollisuutta saadessani tällaista tukea henkimaailmasta. Muistakaa rakkaat ihmiset, että henkimaailma haluaa auttaa meitä. Siellä on juuri sinuakin varten opas joka tekee kaikkensa, että saat toteutettua sielunsuunnitelmasi juuri niinkuin olet sen itse suunnitellut.

 Olisi kiva kuulla millaisia henkioppaita teillä on?  Minulle tärkeimmäksi henkioppaakseni on tullut mies jota kutsun intiaanivanhimmaksi. Hän on viisas, melko vähäpuheinen mies joka vakuuttaa pelkällä katseellaan. Oppainani toimii myös joukko nunnia joiden kanssa olen joskus elänyt.

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2016 kaikille.

Kysyin  miehelleni henkimaailmasta hänen esittämiään kysymyksiä. Yksi niistä oli: Voisitko auttaa minua ymmärtämään tätä maailmaa? Vastaus jonka tähän kysymykseen sain oli mielestäni niin ihana, että haluan sen jakaa mieheni luvalla myös täällä blogissa.

” Maailma ympärilläsi on niin laaja ja kokonaisvaltainen kuin vain suinkin saatat ymmärtää, ja vielä enemmän!
Universumi kaikkine värähtelyineen on huikaiseva, kaunis, mahtava ja monivivahteinen kaikkeus joka ympäröi sinut rakkaudellaan. Ota sitä pala kerrallaan kämmenellesi ja tutki ja ihastelee sitä. Se leikittelee ja opettaa sinua miljoonin eri tavoin. Se saa sinut nauramaan, itkemään ja rakastamaan. Eikö ole upeaa!
Se vahvistaa ja kasvattaa sinua joka osallaan. Se tuo sinulle haasteita ja palkitsee ja avaa sinua oikean ajan tullessa kohdalle. Se ohjaa polkuasi ja kulkuasi sillä. Saat siltä kaiken tuen mitä voit kuvitellakaan. Se rakastaa sinua. Se haluaa vain parastasi. Sinä olet universumi, yhdessä kaiken muun kanssa. ”

Ajattelin kirjoittaa meditoinnista ja siihen liittyvistä tuntemuksista.

Meditoin säännöllisen epäsäänöllisesti. Useita kertoja viikossa kuitenkin. Käytän paljon youtubessa olevia ohjattuja meditaatioita ja hypnooseja. Hypnoosien suhteen olen hiukan varuillani aina ja pyydän erityistä suojelua henkioppailtani. Onko hypnoosilla ja ohjatulla meditaatiolla eroa? Minä en tiedä..

Tärkeintä minulle meditaatiota valitessa on tunne joka tulee ensimmäisen viidentoista sekunnin aikana. Olen hyvin kärsimätön tämän suhteen (hahaa, kuinka ylevää 😀  ) Taustamusiikin ja ohjaajan äänen täytyy olla rauhallisia ja luoda oikeanlainen tunnelma. Englanninkieliset meditaatiot ovat toimineet minulle parhaiten. Ne ovat olleet laadullisesti parhaiten tehtyjä ja saavat minut helpoiten irti ulkokuorestani jos niin voi sanoa.

Mitä haen meditoinnilta? No, se vaihtelee. Yleensä haen ns. humpsahduksen tunnetta jossa tietoisuus häviää ja näen ja koen asioita joita alitajuntani minulle näyttää. Usein meditaation alussa käsiäni ja jalkojani pistelee ja kehoni muuttuu painottoman tuntuiseksi. Esimerkiksi käsieni asento on mielessäni erilainen mitä se todellisuudessa on. Olen usein havahtunut siihen etten tunne miten käteni ovat. Silloin olen päässyt syvälle ja ollut hyvin rentoutunut ja muissa maailmoissani eli meditaatio on ollut hyvin onnistunut.

Meditoin usein ennen nukkumaan menoa. Tämä ei välttämättä ole viisasta jos haluan kokea jotain minkä haluan myös muistaa. Nukahdan nimittäin hyvin usein. Toisaalta olen jo valmiiksi rentoutunut ja pääsen syvälle nopeasti ja eikös niin sanota että unessa liikumme henkimaailmassa vapaimmin.

Meditoin joskus ennen viestien ottamista jos haluan vahvistaa yhteyttäni henkimaailmaan. Esimerkiksi kiireisen päivän jälkeen tämä voi olla tarpeen. Tai jos olen jostain kiihtynyt tai jopa suuttunut niin meditoinnin avulla rauhoitan itseni ja nostan värähtelyni niin että viestien vastaanottaminen on mahdollista. Tällöin teen yleensä meditoinnin pelkän rentouttavan musiikin avulla. Usein käytän jotain klassista melodista meditaatiomusiikkia ilman laulua. Yksi suosikeistani on ”Tibetian singing bowls”.

Miten meditoitte? Koetteko samanlaisia asioita kuin minä?