Tämän viikonlopun aikana olen saanut huomata miten ihana voimavara meillä henkisen tien kulkijoilla on toisistamme. Miten mahtava tukiverkko meillä onkaan! Kun on huolia, voimme soittaa toiselle, pyytää viestiä, energiahoitoa tai vaikkapa kuntoutusta. Apua saa aina ❤️
Toisaalta olen nähnyt myös kolikon toisen puolen. Joutuminen henkisen ihmisen hylkäämäksi tuntuu kolmin kerron kamalammalta kuin mikään muu. On surullista huomata miten maalliset asiat saavat meidät joskus käyttäytymään egoistisesti. Henkistä tutkimusmatkaansa tekevien kesken huomaa samoja itsekkäitä ja itsepäisiäkin toimintamalleja kuin muidenkin. ”Tietenkin!” – ajattelen nyt kun asiaa kirjoitan. Tietenkin meillä on käytössä koko maallinen tunteiden kirjo. Ja tietenkin aika ajoin joudumme kohtaamaan näitä vaikeita tunteita. Näitä asioitahan olemme nimenomaan tulleet tänne oppimaan. Näitä vaikeita tunteita. Silti tuska on käsinkosketeltavaa ja siitä on vaikea olla kiitollinen.
Uskon silti, että henkisesti valveutuneella ihmisellä on voimakkaampana tarve harmoniaan ja asioiden läpikäymiseen perin pohjin. Niin, että hampaankoloon ei jää mitään. Niin, että hankala asia on oikeasti kohdattu, käsitelty ja hyväksytty. Meillä on ihana piru siellä olkapäällä joka muistuttaa että ” haluatko oikeasti tämän asian vuoksi tulla tänne taas uudelleen…ja uudelleen ja uudelleen
