Olin Kuopion henkisen seuran keskusteluillassa jossa puhuimme esimerkiksi henkisen kasvun opiskelusta. Todella mielenkiintoinen aihe joka jäi mieleeni pyörimään.
Kaikkeuden ymmärtämisen keskellä ihminen kaipaa vahvistusta ja tukea omille ajatuksilleen. On hyvin tyypillistä epäillä itseään ja uskomuksiaan (ego). Jos kokee hankalaksi intuitioon luottamisen, henkioppaan kanssa keskustelemisen tai muunlaisen konkreettisen kommunikoinnin henkimaailman kanssa voi tarvita vahvistusta joltakin joka pystyy kommunikoimaan henkimaailman kanssa. Itse sain viestien vastaanottamisen lahjan hyvin varhaisessa vaiheessa henkistä kehitystäni. Tämä on tukenut ja vahvistanut käsitystäni maailmankaikkeudesta. Uskon, että pitää olla erityisen vahva uskoakseen johonkin saamatta siitä mitään konkreettista tietoa.
Luulen kuitenkin, että joskus henkisillä kursseilla käyminen voi kääntyä henkisen kasvun , hmm, ei ehkä esteeksi, mutta jarruksi kuitenkin. Minulle yhteys henkimaailmaan avattiin sieltä käsin enkä kerennyt sitä kaipaamaan tai opiskelemaan etukäteen. Tämä lienee ollut tavallaan siunaus. Erilaiset kurssit ovat mahtava paikka keskustella henkisistä asioista ja kokemuksista. Siellä voidaan kertoa ja opettaakin joitakin tekniikoita joiden avulla joku on saanut esim avattua kolmannen silmänsä tms. En kuitenkaan jaksa uskoa että sama kaava pätee meihin kaikkiin ja toisen tyyli tehdä asioita saattaa jopa sekoittaa omaa avautumista.Tyyleistä voi kuitenkin saada vinkkejä mitä kautta omaa tapaansa voisi lähteä etsimään ja kokeilemaan. Tästä olen tainnut kirjoittaa aiemminkin joten ei siitä sen enempää.
Tärkeintä olisi uskaltaa olla itsensä kanssa. Löytää oma tapansa avata itsensä. Haluaisin kertoa oman kehoni tunteen (nimenomaan fyysisen tunteen) siitä kun aukean viestejä vastaanottamaan. Näin se tapahtuu:
Yleensä istun, kasvatan juuret ( tämä tuntuu siltä kuin selkärankani kasvaisi lattian ja lattian alla olevien maakerrosten läpi). seuraavaksi käännän/pyöräytän energiani nurinpäin ( tämä tuntuu ikäänkuin aurani energioiden kääntämisenä niin etten hehku ulospäin vaan edestakainen energia kulkee alhaalta ylöspäin pääni läpi ja takaisin) Tunnen myös miten silmäni kääntyvät katsomaan ns toista maailmaa ( tämänkin tunnen fyysisissä silmissäni hetkellisenä paineensa joka sitten helpottaa ja silmät muuttuvat kevyiksi) . Ulkomaailma häipyy taustalle ja yhteyteni on henkimaailmaan päin avoin.
Näin siis minun kohdallani yhteyteen pääseminen tuntuu fyysisessä kehossani. Minusta olisi mielenkiintoista kuulla miten muut tuntevat kehossaan itsensä aukaisemisen.
